Runko tarkastettu

Siinä se. Runkotarkastus pidetty ja rakenteet hyväksytty ilman huomautuksia.
Hyvä porukat!

Ikkunoita ja putkia pukkaa

Kylhynuoneen ja keittiön kulmissa on hauskat, kapeat ikkunat.

Näkymää sisältä. Ei vielä kovin viihtyisää...

Ikkunat ovat paikoillaan vastaharjan pikkuikkunaa lukuunottamatta. Ulko-ovien pitäisi tulla ensi viikolla.

Ilmastointiputkia katossa. Ja villakerroksia...

Päädynkin runko on nyt pystyssä. Ikkuna ja ovi puuttuvat.

Säät ovat suosineet rakentamista, se on pakko myöntää. Helmikuu sentään eikä juuri yli 10 asteen pakkasia ole tarvinnut sietää. Eikä luntakaan ihan tolkuttomasti.
Ikkunat tulivat viime viikolla ja ne on laitettu paikoilleen. Etelänpuolen yläpohjaakin päästriin eristämään, kun IV-miehet laittoivat ilmastointiputkia paikoilleen. Taas oli kuulemma päästelty ärräpäitä: pölyisessä ja ahtaassa vintissä ei ole ollut hääviä ryömiä...
Ekovillakin on kirvoittanut painokelvotonta tekstiä: varmaan se on hyväksi luonnolle ja rakennukselle, mutta ei todellakaan ole terveellistä käsittelijälleen. Varsinkin yläpohjaan - alhaalta ylöspäin - kerrosten tunkeminen on kamalaa jo katsellakin: villa pölisee suoraan naamalle koko ajan. Olisipa touhu pian ohi. Yläpohjaan  tuupataan villaaperäti 60 senttiä...Kyllä pitäösi tarjeta.
Ensi viikolla tulee sähkömies.
Tänään sunnuntaina olin monta tuntia siivoamassa paikkoja ja polttelin myös purkutavaraa.

Tällaista vanhaa jugendhenkistä tapettia löytyi.

Villaa, villaa

Hannu eristää tulevaa keittiötä.

Ekovillaa on piha täynnä ja vasta noin neljäsosa siitä on tuotu. Mihin ihmeeseen nuo kaikki tungetaan?

Hyviä hankintoja!

Sain viimeinkin päätettyä lattiamateriaalin. Olin jo tulla hulluksi kaikkien 1-särmäisten ja -sormisten lankkujen ja niiden jäljitelmien, ohuiden ja paksujen parkettien ja kaikkien mahdollisten ja mahdottomien pintakäsittelyjen tulvassa. Oli kelluvaa ja liimattavaa ja ties mitä. Ravasin rautakaupoissa tutkimassa malleja ja hikoilemassa talvitamineissani. Hinta- laatusuhteesta on mahdoton ottaa selvää tässä viidakossa. Havupuu on liian pehmeänä (koirat) poissuljettu vaihtoehto.
Sitten sain vinkin keskisuomalaisesta Kyyjärven sahasta, joka toimittaa ympäripontattua koivua suoraan sahalta työmaalle, ilman välikäsiä. Eli se on nyt sitten 28x95-senttistä koivulautaa suoraan vasoihin  kiinnitettynä. Ja vaaleanharmaa maali päälle. Samaan tyyliin kuin on jo vanhan oh:n lattiassa. Ei kovin eksoottista, mutta sopii tyyliin.
Lisäksi sain tilattua monen mittauskierroksen ja puhelun jälkeen Netraudasta (tammikuun tarjous) Arken kierreportaat keittönnurkkaan, kylmälle vintille vievät. Sain rakennustarkastajalta siunauksen noille, eivät täytä rakennusmääräysten vaatimuksia lämpimiin tiloihin johtavista portaista.
Ja sitten tilasin eristeitä! Lauantaiaamun tympeähkö urakka oli kysellä hintoja eri paikoista: ekovilla on kallista... Sitten tärppäsi: Narvan raudasta löytyi erä villoja vanhaan hintaan. Iskin heti kiinni: tunnin nettipeuhaamisella ja soittelulla olin säästänyt 350 euroa. Ihan kiva tuntipalkka :) Hyvillä mielin treeneihin.
Tiistaina pihassa töröttää sitten - toivottavasti - hirmuinen villakasa.
Ja onneksi ei ole hirmupakkasia eikä sellaisia ole ennustettukaan. 

Tuskastuttavan hidasta

Tuulensuojalevyt paikoillaan. Vastaharja muovautuu. Hidasta, hidasta on...

En tiedä, johtuuko vain kärsimättömästä luonteestani, mutta homma tuntuu etenevän tuskastuttavan hitaasti. Päädyimmekin pestaamaan toisen työporukaan jatkamaan päätyosan tekemistä.
Etelänpuoleisen katon rakennnetta muutettiin: tiilen alle tulee huopa. Turvallisempi vaihtoehto kuin muovinen aluskate, kun katto on aika loiva ja harjakatolta lumet päätyvät sen päälle.

Tällaisia aarteita löytyi 50-luvun puruista eteisen lattiasta.

Kiroilua

Työmaalla on puhuttu rumia. Kattorakenteet menivät uusiksi. Eka versio oli liian matala - eristeitä kun pitää olla semmoset puoli metriä. On tämä kyllä melkoista millimetripeliä. Ja ikkunoittenkin kanssa on ongelmia: arkkitehdin suunnitelmat ei ihan istu käytäntöön.
Enkä nyt viitsi sanoa mitään näistä määräyksistä, jotka koskevat esimerkiksi ovien leveyksiä. Mutta yhtään en ihmettele, että rakentaminen maksaa maltaita: joka ikisen virkamiehen on ilmeisesti pitänyt päästä pistämään puumerkkinsä lakiteksteihin, viis siitä, onko nissä. järjen hiventäkään.
Ja kukahan nämä kaikki typeryydet on siunannut?
Sähkötyöt on kilpailutettu ja kahden ensimmäisen välillä oli jo yli kahden tonnin ero. Huh.

Niin ja tämän otsikon alle sopinee myös se seikka, että vastaava mestari oli kipeänä yli kolme viikkoa eikä pystynyt sinä aikana käymään työmaalla. 

Ikkunat ja ovet tilattu

Runko edistyy. Vielä ei tosin ole edes aluskatetta päällä eikä päästy tekemään vastaharjaa.
Tilasin yhdeksän aitopuitteista kuusi- ja neljäruutuista ikkunaa ja kaksi kappaletta ulko-ovia ynnä yhden lasiruutusisäoven Hämeenkyrön ikkunatehtaalta. Hinta oli yllättävän sopuisa. Sain kolme tarjousta, joista yksi (käsityötä tosin) oli todella suolainen ja ikkunat olisi pitänyt lisäksi itse maalata.
Ensimmäinen tarjous sähkötöistä sen sijaan sai hyperventiloimaan. Toivottavasti  saadaan vähän kohtuullisempiakin...
Löysin myös hienot valmisrappuset vinttiin, italialaista tekoa, tarjouksessakin ovat. Yritän koko ajan olla isänmaallinen, mutta ei aina ei vaan pysty.